Tällä sivulla MUSATOHTORI vastaa soittamiseen ja alan harrastamiseen liittyviin yleisimpiin kysymyksiin. Toivottavasti tästä on apua. Klikkaa hiirellä kysymysotsikon päälle, niin linkki ohjaa sinut vastaukseen. Mikäli jonkun kysymyksen kohdalla linkki ei toimi, syynä on yleensä vastauksen puuttuminen. Lisäämme tänne tietoa silloin tällöin, mutta tästä on hyvä aloittaa.
(Huom. Lifeline Productions pidättää oikeuden kopioida sivustoilta luettavia tekstejä kaupalliseen käyttöön. Koskee myös kilpailevia yhdistyksiä, opettajia ja oppilaitoksia. Linkkejä saa kyllä vapaasti yhdistää tänne)
musatohtori vastaa: Todella hankala aihepiiri, mutta vastataan nyt sitten oikein kunnolla, ettei jää mitään epäselväksi:
Ensinnäkin asia niin, että kaikki harrastaminen maksaa. Halpa ei ole yleensä hyvää tai kestävää missään asiassa. Mitä soittotunteihin tulee, niin tietääkseni täällä Turussa on aika edullista saada tunteja, vaikka kysyntä on kova. Helsinkiin verrattuna hinnat ovat täällä huomattavasti halvempia.
Tärkeintä on se että, ammattitaitoiset opettajat ansaitsevat palkkansa siinä missä muidenkin alojen työntekijät. He ovat usein oman alansa erikoisosaajia, joten ihan parin euron tuntipalkalla on turha kuvitella kenenkään ammattilaisen tekevän töitä. Suomessa on kovat palkkatasot ja lakisääteiset työnantajakustannukset ovat kalliita maksaa.
Tämän alan töitä tehdään yleensä iltavuorossa. Jos lukijalla on vähänkin työkokemusta, niin tiedät, että yleensä ihmiset haluavat enemmän palkkaa iltatöistä, kuin päivätöistä. Jos sinulla ei ole työkokemusta, niin kysyppä vaikka äiskältä tai iskältä mitä pitäisi maksaa, että he lähtisivät reippaina joka ilta hommiin? Jotkut opettajista tekevät kahta työtä ja se on raskasta.
Hyvinvarustetun ja tilavan soittokoulun ylläpito ei ole halpaa: tilavuokrat, lainanlyhennykset, sähkö, laadukas opetuskalusto, toimistokoneet, vakuutukset, huolto, varaosat, verotus, kirjanpito, opetustarvikkeet, toimistotarvikkeet, jne... aiheuttavat merkittäviä kuluja, joten suurin osa yrityksen laskutustuloista menee kustannuksien maksuun joka kuukausi.
Palvelualojen yrittäjillä on kyllä tiedossa, että ihmiset juoksevat kaikenlaisten tarjousmyyntien perässä, mutta musiikkikoulu ei ole verrattavissa supermarkettiin tai kenkäkauppaan. Siis onhan se nyt ihan selvä asia. Jos viet auton korjaamolle, työ maksaa väh. 50eur/h. Jos menet parturiin, niin hinta 20-100eur/kerta. Tilaat timpurin rakentamaan terassia tai sähkömiehen asentamaan piuhoja, niin ihan parilla kympillä et selviä...
Miksi sitten soitonopettajalla pitäisi olla pienempi palkka, kuin Siwan kassalla istuvalla kesätyöntekijllä? Minun mielestäni asia on ihan päin vastoin, mutta valitettavasti tähän ongelmaan törmätään melkein joka kerta, kun syntyy keskustelua soittotuntien hinnoista. Samat ongelmat ovat tuttuja lukuisissa yksityiskouluissa ympäri Suomea.
Musiikinopetus on yleensä yritystoimintaa, joten mitään tukirahoitusta on erittäin vaikea saada toiminnan varmistamiseksi. On siis pärjättävä kilpailussa EU:n, valtion, sekä kuntien tukea nauttivien musiikkikoulujen/opistojen kanssa. Esim. Turussa kansanopistojen kurssit tai Turun konservatorion pop/jazz-linja. Suurin ero on opetussuunnitelmissa. Edellämainituilla ne ovat sidottuja valtakunnalliseen arvostelukaavaan/opetussuunnitelmaan ja ne ovat teoriapainotteisia. Niitä myös noudatetaan tarkasti, eli jos et pääse kurssista läpi, joudut käymään sen uudelleen, jne.
Meidän musiikkikoulussa pystytään olemaan joustavia ja tarjoamme yksilöllisempää opetusta, asiakkaan musiikillisen suuntauksen mukaan. Esim. ei ole pakko soittaa jazzia jos tykkää hevistä, jne...
Toinen kilpailutilanne on ns. 'halpojen yksityisopettajien' kanssa. Heillä saattaa olla jopa puolet pienempi tuntiveloitus, mutta maksetaanko siitä hinnasta sitten veroja? Missä tunteja annetaan? Mikä on opetuksen laatu? Jos joku alkaa oikein töitä tekemään, 10euron veloituksella, sisältäen kaikki kulut ja verot, niin kyllä siinä kannattaa asiakkaankin jo miettiä, että mahtaakos tämä 'yrittäjä' olla ihan tosissaan?
Kolmas kilpailutilanne on niiden 'edullisten' musiikkikoulujen kanssa, joissa mm. harrastelijat, työharjoittelijat ja jopa oppilaat antavat tunteja, eikä tätä useinkaan kerrota uudelle asiakkaalle. Opettajien vaihtuvuus on suuri ja työn laatu voi olla usein erittäin kyseenalaista.
Valitettavasti nämä 'hintojen polkijat' aiheuttavat tosiammattilaisille ongelmia siinä määrin, että monet eivät voi jatkaa opetustyötä. He hakeutuvat muihin hommiin, joista saa parempaa palkkaa. Onko se sitten asiakkaan etu, että näitä halpoja harrastelijoita jää eniten jäljelle?
Huhhuh... Tulipa tiukkaa tekstiä, mutta näin se homma osapuilleen menee. Siitä sitten vaan alennusmyyntien perään, jos se halpa hinta on tärkeintä. Jos pisti miettimään, niin lukaiseppa alempana oleva vastaus.
musatohtori vastaa: Ok, se on hyvä kysymys ja tästä aiheesta voisi tulla taas todella piiiitkä perustelu, mutta yritän selittää lyhyen esimerkin:
Otetaan esimerkiksi keskiverto kovakätinen rockrumpali, jolla on puutteita perustekniikassa. Yhden kovan harjoituksen aikana hän saattaa katkaista jopa kaksi paria rumpukapuloita (n.10eur/pari). Lisäksi ongelmana ovat yleensä symbaalien rikkoontuminen soittotekniikan ja symbaalitiedon puutteesta (n.100-300eur/pelti). Rumpukalvojen kuluminen ja rikkoontuminen tekniikkaongelmien ja viritystaitojen puutteesta (10-50eur/kalvo). Perusrumpusetissä on rumpukalvoja yht.10kpl (sis. ylä ja alakalvot).
Jo yhden vuoden aikana näistä ongelmista voi kasaantua iso lasku. Lisäksi tekniikkavirheistä voi tulla ajan kanssa vakaviakin fyysisiä vaurioita. Niitä juostaan sitten korjailemassa lääkärissä, fysioterapiassa ja pahimmassa tapauksessa leikkauspöydällä asti. Se maksaa. Ongelmat eivät poistu ikinä, jos tekniikkaan ei saada muutosta. Tämä on 100%:sta faktatietoa!
Sama pätee kaikkiin muihinkin instrumentteihin. mm. sähkökitarat, bassot, vahvistimet, kaijuttimet, efektilaitteet, piuhat, kielet, jne. menevät rikki, jos niitä ei osata käyttää. Voimakas dynaaminen soittaminen on kivaa, mutta se vaati hyvää tekniikkaa. Eli musiikkihommissa virheiden kautta oppiminen tulee kalliiksi. Siksi suosittelen hakeutumista opetukseen ja siitä kannattaa maksaa.
Huom. Kokemattomat harrastelijat tai oppilaat eivät anna meidän koulussa oppitunteja! Tämä on erittäin vastuullista työtä. Kestää vuosien harjoittelua sekä pitkää aktiivista työkökemusta alalla, ennen kuin tietää mistä puhuu. Erityisesti nuorempien oppilaiden kohdalla toimimme soitonopetuksen lisäksi vanhempien kasvatustyön tukena. Eli se ei ihan vielä riitä että opettaja osaa soittaa hyvin. Opettajalla pitäisi olla myös pedakogisia kykyjä ja erilaisten ihmisten kanssa pitää tulla toimeen.
Siinä on muutama syy miksi tunneista kannattaa maksaa ja miksi niistä laskutetaan asiakasta. Itseoppimisesta lisää seuraavassa vastauksessa alempana.
musatohtori vastaa: Hmm... Kyllä se on täysin mahdollista. Laitetaampas nyt ensin napakka kappale tekstistä, koulutus -valikon etusivulta:
-Itseopiskelu on aina vaihtoehto, mutta kokemuksesta osaamme kertoa että se on pitkä ja kuoppainen tie. Siinä pärjää vain sitkeimmät asialleen omistautuneet harrastajat. Todellisuudessa itseopiskelu on lähinnä virheiden kautta oppimista ja vie moninkertaisesti enemmän aikaa ja vaivaa, mitä opetuksen kautta oppiminen. Useasti itseopiskelulla ei säästä rahassakaan, koska sijoitetaan rahaa sopimattomiin instrumentteihin ja vaikeimmissa tapauksissa käydään lääkärillä soittotekniikan virheistä johtuvien rasitevammojen takia jne. Tämän lisäksi monella loppuu into, usko ja halu loputtomiin vastoinkäymisiin itseopiskelun tiellä-
Tässä humoristinen, mutta hyvin kuvaava video itseopiskelun fiiliksistä... :D
No mistäs musatohtori sitten tietää tämän niin hyvin? Onko musatohtori nyt aivan varma?
Kyllä musatohtori on täysin varma ja tiedän sen siitä tietenkin, että musatohtori on pääosin itseoppinut. Tuhansia hukkaan menneitä harjoitustunteja, itkua ja hammastenkiristystä. Ei vain tiennyt missä järjestyksessä ja kuinka paljon on mitäkin asiaa treenattava. Otin oppitunteja muutaman kuukauden ajan, joskus 13 vuotiaana. Opettaja oli aivan loistava, mutta kun hän ei enää ehtinyt tunteja antaa, niin en enää etsinyt aktiivisesti uutta opettajaa. Päätin itse treenata...
Nyt jälkeen päin harmittaa aivan älyttömästi, etten pakottanut itseäni etsimään uutta opettajaa pidempään. Tämä itseopiskelu ei ole todellakaan nopeuttanut edistymistäni soittajan uralla. Aivan päinvastoin! Opetushommissa siitä on kyllä ollut hyötyä siinä mielessä, että tiedän täsmälleen useimmat ongelmat ja kompastuskivet, sekä miten niitä voi välttää. Olen siis joutunut treenaamaan suurimman osan soittoasioista kahteen kertaan: Ensin väärin ja sitten hirveällä työllä uudestaan korjaamalla virheitä.
Voi kauheeta kun alkoi oikein muistelemaan... Silloin alkumetreillä soitin rumpuja hanskat kädessä yli 5 vuoden ajan. Oli niin huono käsitekniikka, että nahat lähti irti ja verta tuli jos ei pitänyt suojia käsissä. Vasemmassa kädessä on ranteen nivelvamma, mutta uudella tekniikalla ei ole pahentunut... Tulikos tämä nyt selväksi kaikille :D
musatohtori vastaa: Ensisoittimen hyvä hinta/laatusuhde liikkuu rummuissa n. 1000:n euron nurkilla. Kitara ja bassokamoissa hinta voi olla vähän huokeampi, about 500eur. Se on jo ihan asiallinen sijoitus ja yleensä sen hintaisilla soittokamoilla pärjää muutaman vuoden. Kysy aina asiantuntijalta tarkempia neuvoja, jos itsellä ei ole tietoa/kokemuksia asiasta. Esim. omalta soitonopettajalta saa yleensä parhaat neuvot. Googlesta löytyy keskustelupalstoja aiheesta ja aina voi marssia kotikylän soitinkauppaan tiedustelureissulle.
En suosittele vasta-alkajalle kaikkein kalleimpia soittimia, mutta ei halvimpiakaan. Halvempia soittimia on kyllä saatavilla (esim. n.200euroa /rumpusetti tai kitarasetti), mutta niiden laatu on usein surkean huonoa. Nykyisin pitkälle kehittynyt pintakäsittelytekniikka saa vähän halvemmatkin näyttämään erehdyttävästi saman tyyppisiltä, kuin kalliimmatkin soittimet.
Pitäisi muistaa että se soundi ja soittotuntuma on soittajalle aina tärkeintä. Pelkällä kiiltävällä pintamaalilla, tai lakkauksella sitä ei saa, jos soittimen sisuskalut ovat heikkolaatuisia. Tätä on joskus vaikea saada selvitetyksi instrumenttihankintaa suunnitteleville ja on järkevää käyttää asiantuntijaa apuna, jos oma silmä ei näe eroja.
yli 1000euron hintaiselle soittokalustolle säilyy myös jälleenmyyntiarvoa. Yleensä käytetyn soittokaluston myyntihinta on n.50% uuden vastaavan ostohinnasta. Riippuen tietysti käytetyn kaluston kunnosta, iästä, merkistä, mallista, jne...
Haluaisin muistuttaa, että omaan soittimeen kohdistuvat laatuvaatimukset kasvavat soittajalle sitä mukaa, kun taidot kasvavat. Ahkerat harjoittelijat oppivat nopeasti, joten uusien parempilaatuisten soittimien hankinta saattaa olla pian edessä. Säästäminen kannattaa siis aloittaa heti.
Siispä soittaminen ei ole myöskään se halvin harrastus. Ihan aloittelijallekin kannattaa hankkia asialliset soittovälineet, koska valitettavan monen aloittelijan innostus lopahtaa totaalisesti halpasoittimien toiminnallisten ja laadullisten puutteiden takia. Kaiken lisäksi halpasoittimien jälleenmyyntiarvo on aivan olematon. Toisaalta, halpa on parempi kuin ei mitään. Alku on aina hankalaa ja jostain pitää aloittaa.
musatohtori vastaa: Mikäli budjetti on tosi tiukoilla, niin siinä tapauksessa käytetyn soittokaluston hankinta on hyvä vaihtoehto. Periaatteessa en suosittele käytettyjen hankintaa, koska niihin liittyy yleensä isoja riskejä ja hankaluuksia. Mutta jos on ihan pakko, niin tee seuraavasti:
Varaudu pitkään etsintäprosessiin, joka voi kestää kuukausia. On puhdas onnenpotku, että joku 'löytö' tulee eteesi, juuri silloin kun olet etsimässä. Näitä löytöjä voi kyllä tulla, mutta 'löydöllä' tarkoitan lähinnä sitä, että joku hankalassa rahapulassa oleva köyhä muusikko myy laadukkaita soittovehkeitään puoli-ilmaiseksi. Tai sitä että joku perheen huoltaja myy edullisesti melkein 'koskemattomia' lastensa soittimia, kun innostus onkin loppunut kokonaan. Valitettavasti suuri osa käytetyistä soittovehkeistä on loppuunkulutettuja, viallisia, puuttellisia(osia tai tietoja puuttuu), tai jopa varastettuja joista halutaan päästä äkkiä eroon.
Ostajalla pitää olla budjetti kunnossa ja valmiina. Ole tarkkana ja erityisesti kärsivällisyys on valttia! Lehdissä ja netissä on valtavasti erilaisia osta/myydään -palstoja. Tutki niitä rauhallisesti ja merkkaa muistiin yhteystiedot aina, kun joku mielenkiintoinen vaihtoehto löytyy. Seuraavat tiedot pitää olla saatavilla:
Merkki/valmistaja ja mallinimike/mallin koodinumero, jokaisesta pakettiin liittyvästä esineestä + valokuva.
Mielellään monta valokuvaa. Mikäli näitä ei ole, on tosi hankalaa saada käsitystä mitä on todellisuudessa myytävänä. Vain kokenut silmä pystyy pelkän valokuvan perusteella selvittämään yksityiskohtia. Lisäksi olisi hyvä olla selvitys, minkälaisessa soittotilassa, kuinka kauan ja minkälaisella soittajalla kyseinen myyntiartikkeli on ollut käytössä? Alottelija, harrastelija vai ammattilainen, jne?
Tee haku Googlella merkistä ja mallista. Yritä löytää uuden vastaavan ovh/tarjoushinta, merkin maahantuojan tai jälleenmyyjän kotisivujen hinnastosta. Jos käytettynä myytävän kaluston myyntihinta on paljon yli 50% uuden vastaavan hinnasta, niin siinä on mahdollisesti tinkaamisen varaa. Hyväkuntoisista tai vähän käytetyistä voi kyllä maksaa enemmänkin, mutta sinun pitäisi varmistua siitä, että ne todella ovat hyväkuntoisia ja vähän käytettyjä.
Huom. Joskus harvinaisten arvosoittimien hinta saattaa jopa nousta ajan mittaan ja ne ovat yleensä aika kalliita. Ensisoittimeksi sellaisia ei ehkä kannattaisi hankkia.
Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että käytetyt systeemit ovat yleensä kunkin käyttäjän erilaisia kokonaisuuksia, jotka ovat muodostuneet ajan mittaan. Ne eroavat yleensä kaupan hyllyltä saataviin valmiisiin tehdaspaketteihin. Tätä pitäisi pystyä erottelemaan ja vertailemaan.
Suosittelen siis aina asiantuntijan neuvontaa käytettyjen soitinten hankinnassa. Jos omassa asiantuntemuksessa on puutteita, voi tulla turhaa rahanmenoa. Asiantuntijalle kannattaa varata myös hieman vaivanpalkkaa. Se on kohteliasta ja kannattavaa, koska häneltäkin kuluu aikaa ja vaivaa ostajan tarpeisiin perehtymisessä, sekä vaihtoehtojen tutkinnassa. Esim. jos maksat konsultaatiosta vaikkapa 50-100eur, voit säästää jopa monta sataa euroa kaupan loppusummassa. Lopputulos on ainakin riskittömämpi, eikä ikäviä yllätyksiä tule niin helposti.
Esim. Älä lähde pitkälle ajomatkalle liian suppeilla taustatiedoilla, ostamaan käytettyjä soittovehkeitä. Anna se bensarahaan kuluva summa mieluummin sille kotikylän asiantuntijalle, niin homma voi sujua paljon kivuttomammin. Parhaassa tapauksessa laitteet tulevat kotiovellesi ja pienellä lisäkorvauksella ne asennetaan ja viritetään käyttövalmiiksi soittohuoneeseen.
Mistä sitten erottaa, kuka on oikea asiantuntija ja kuka vain väittää olevansa sellainen? Noh, siinä kannattaa käyttää tervettä maalaisjärkeä. Esim. jos naapurin poika on soittanut pari vuotta jotain soitinta, niin se ei vielä välttämättä tee hänestä asiantutijaa, vaikka olisikin innostunut alan välineistä. Tarjoa kaverille pullakahvit ja kysy pari vinkkiä, mutta suhtaudu maltillisesti annettuun tietoon. Asiantuntemukseen vaaditaan pitkää kokemusta ja omistautumista aiheeseen. Se ei vielä ihan riitä, että tietää jotain soittovehkeistä. Pitää pystyä ottamaan kokonaisvaltaisesti huomioon myös se henkilö, jolle soittovälineitä hankitaan.
Myyjälläkin voi olla asiantuntemusta. Kannattaa silti pitää mielessä, että hän ei ole yleensä täysin objektiivinen. Loppupeleissä myyjän tärkein motiivi kaupankäynnissä on sinun rahasi. Erityisesti käytetyn tavaran kaupassa myyjän kiinnostus ostajaa kohtaan loppuu yleensä tasan siihen, kun ostaja kävelee ulos ovesta. On erittäin harvinaista että käytetyllä tavaralla olisi takuu voimassa. Tästä pitää sopia erikseen kaupantekoneuvottelussa ja yleensä mitään takuita ei voida myöntää käytetylle esineelle. Se on ihan luonnollista.
Jos näiden asioiden asiantuntemusta ei löydy lähipiiristäsi, niin soitteleppa meille tai pistä meiliä. Saat edullisesti apua soittimien hankintaan, kuten tästäkin infopläjäyksestä jo ilmenee.
musatohtori vastaa: Ei mikään... tai no ehkä joku triangeli... Vakavasti puhuen, jos haluaa oppia oikeasti soittamaan niin se vaatii aina kovaa harjoittelua. Joskus törmää väitteisiin että esim. rumpujen soitto tai rummut olisi se kaikkein helpoin: 'kyllä kaikki nyt osaa rumpuja hakata...' tai 'Kyl mää ny peruskompin osaan...' -ja siksi luullaan ettei tarvittaisi ohjausta sen harjoitteluun. Ei pidä paikkaansa ja asia on täysin päinvastoin. Hakkaaminen ja soittaminen ovat kaksi eri asiaa.
Opettajille onkin suurimpana haasteena motivoida tunneilla käyviä oppilaitaan jatkuvaan itsenäiseen harjoitteluun. Kerran viikossa tunneilla käynti ei pelkästään riitä. Se vaatii tehokasta ja aktiivista päivittäistä harjoittelua, jotta sujuva edistyminen olisi mahdollista.
Jos on aitoa ja oikeaa innostusta asiaan ja harjoitellaan ahkerasti asiantuntevan ammattilaisen ohjauksessa, niin kyllä siinä on parhaat edellytykset onnistumiseen.
musatohtori vastaa: Kyllä, esim. sähkörummuilla voi soittaa sujuvasti kerrostalossa. Ne ovat tosi hiljaisia ja soundit saadaan kuulokkeisiin. Sähkörumpusetin bassorummun ja Hi-Hatin pedaaleista, sekä padeistä betonilattiaan välittyvä kevyt "naputus ja jumputus" voi silti ärsyttää naapuria.
Siihenkin on hyvä ratkaisu järjestettävissä pienellä lisäkustannuksella: Sähkörumpusetit eivät paina paljon, joten sen alle voi rakentaa kevytrakenteisen, ääntäeristävän korokkeen. Sillä on tarkoitus eristää koko rumpusetti irti lattiarakenteesta:
- Kumipohjainen eteismatto (n. 3-6mm paksu) koko rumpusetin tai padien alle. (Lindström-tyyppinen matto ei ole hyvä) - Maton kokoinen kovalevy maton alle (n.1-2cm paksu) - Eristävä pehmuste (n.5cm paksu) vaahtomuovi tai solumuovi levyn, sekä lattian väliin. - Toinen maton kokoinen kovalevy pehmusteen alle. - Kumitassut 6-8 kpl, tms levyn alle. Ilmaa saa jäädä väliin. Rumpusetti kelluu tämän eristykorokkeen päällä ja systeemille tulisi korkeutta n.10-15cm
(Tähän pyritään tekemään opetusvideo mahdollisimman pian)
Toimiva sähkörumpusetti maksaa n. 1000-1500 euroa ja siitä ylöspäin. (Alle 600euron sähkörummut on täysin leluja, en suosittele kenellekkän)
Perinteisen akustisen rumpusetin hankkimista kerrostaloasuntoon emme suosittele. Siihenkin löytyy kyllä paljon vaimennustemppuja, mutta se menee yleensä hankalaksi kikkailuksi. Sähkösetti toimii paljon paremmin tässä tapauksessa ja on monin tavoin erittäin kestävä investointi. Esim. Rolandin TD-3KW tai TD-6KW -säkörumpusetti on erinomainen valinta. Suosittelemme lämpimästi kaikille rumpaleille.
musatohtori vastaa: Kyllä, syntikassa, sähköpianossa, sähkökitarassa, sähköbassossa, ja niiden vahvistimissa on äänenvoimakkuuden säädöt, eli 'volumepotikat'. Monissa vahvistimissa ja efektilaitteissa on lisäksi kuulokeliitäntämahdollisuus.
musatohtori vastaa: Turun alueella on bändien/äänekkääseen musiikkikäyttöön soveltuvia tiloja todella vaikea saada. Siihen on monia syitä, joita en tässä ala erittelemään tarkemmin. Jos kuitenkin hyvällä tuurilla onnistuu sopiva tila löytyymään, niin todennäköisesti hintataso liikkuu n. 20-400eur/kk, riippuen tilan koosta, laatutasosta ja sijainnista.
Nämä halvemmat tilat ovat yleensä kauempana keskustasta ja lisäksi niissä on hyvin usein pahoja kosteus, lämpötila ja murtosuojaongelmia. Jos suinkin mahdollista niin kannattaa satsata vähintään 100-150 euroa kuussa vuokraan, niin tilan löytyminen helpottuu jo huomattavan paljon.
Esim. Helsingissä hinnat ovat vähintään kolminkertaiset Turkuun verrattuna, joten hintataso ei ole täällä vielä ihan mahdoton. Silti yksittäiselle soittajalle tilojen vuokrat + muut tilaan liittyvät kustannukset, voivat olla aika raskaita hoitaa. Bändinä on helpompi maksaa tiloista, koska silloin siihen osallistuu monta kukkaroa. Eli heti kun perustaidot alkavat riittää, niin kannattaa hakeutua bändiin.
Huom! Kun tehdään vuokrahintojen vertailuja eri treenikämppien välillä, niin on syytä muistaa ottaa huomioon mm. kaikkien bändin jäsenten edestakaiset matkakustannukset. Kauempana sijaitseva halpavuokrainen tila voi nousta yllättävän kalliiksi, kun otetaan kokonaiskustannukset mukaan. Eikä pidä unohtaa ajan käyttöä. Aika on myös arvokasta meille kaikille, joten ei ole varmaan toivottavaa, että treenimatkat kestävät 2 tuntia edestakaisin. Perillä pitäisi sitten ehtiä harjoitellakin.
Jos oikein hyvä tuuri käy, niin seurakunnilta, nuorisokeskuksista, kaupungin/kunnan -harrastetiloista voi löytyä vapaita aikoja tai tiloja. Ne ovat ylensä kaikkein edullisimpia. Joskus ne ovat ilmaisia, tai sitten niissä on joku muodollinen vuosimaksu, esim. 50eur/vuosi. Valitettavasti niitä on vähän tarjolla, mutta kysyminen ei maksa mitään.
Tilan minimivaatimukset: - n.20neliön kokoinen ja n.2m korkea - Lukittava ja tukeva ovi, (mielellään turvalukko) - Ei saa olla kylmää tai kosteaa, muuten instrumentit ja laitteet kärsii! - Normaali huonelämpö ympäri vuoden - Ikkunoista ei saa paistaa aurinkoa suoraan soittimiin. - Maadoitettu ja ehjä sähköverkko/pistokkeet sekä helppo pääsy tilan pääkatkaisijalle - Jonkinlainen äänieristys (tukevat seinät), ettei naapurit häiriinny heti - Tila kannattaa akustoida kaikumisen vähentämiseksi - WC/käsienpesumahdollisuus - Toimiva ilmanvaihto - Järkevän etäisyyden päässä soittajien kotipaikkakunnalla
Mikäli joku näistä ominaisuuksista puuttu, niin tiedossa voi olla ongelmia, riskejä sekä lisäkustannuksia.
Lopuksi voin valottaa hieman omaa kokemustani tilojen etsinnöistä: On siis täysin tuuria, että löysin yritykselleni nykyiset toimitilat, jotka soveltuvat äänekkääseen toimintaan. Aikoinaan (v.1998) soitin yli 500 puhelua, ennen kuin sain mitään myöntäviä vastauksia vapaina olevista soveltuvista tiloista.
Varaudu siis kovaan etsintäurakkaan, joka voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Tsemppiä!
musatohtori vastaa: Aika paha kyssäri, mutta periaatteessa juuri sen kokoinen että soittajat ja soittovehkeet mahtuvat samaan tilaan. Käytännössä, 10 neliön komerossa treenaaminen on kyllä todella ahdistavaa. Yhdelle soittajalle voi olla nippanappa rittävä, mutta kokonaiselle 4-5 henkiselle bändille se on kyllä aika tukala tila.
Ongelmia ovat myös tilan kaikuminen ja siihen vaikuttavat tilan mitat/seinä/katto/lattiamateriaalit, sekä äänen ja ilmanpaineen puristuminen. Siis akustiset rummut liikuttavat myös ilmaa kun rumpukalvoon lyödään. Liian pieni tila voi aiheuttaa ilman -ja äänenenpaineen pakkautumisen, mikä rasittaa erityisesti korvia ja soundit kuulostavat tukkoisilta. Kuulosuojainten käyttö on aina suositeltavaa, mutta erityisesti pienessä tilassa melkeinpä pakollista.
Eli, kuten aiemmassa kyssäriotsikossa on mainittu, tilojen minimivaatimukset olisivat: - n.20neliön kokoinen ja n.2m korkea - Lukittava ja tukeva ovi, (mielellään turvalukko) - Ei saa olla kylmää tai kosteaa, muuten instrumentit ja laitteet kärsii! - Normaali huonelämpö ympäri vuoden - Ikkunoista ei saa paistaa aurinkoa suoraan soittimiin. - Maadoitettu ja ehjä sähköverkko/pistokkeet sekä helppo pääsy tilan pääkatkaisijalle - Jonkinlainen äänieristys (tukevat seinät), ettei naapurit häiriinny heti - Tila kannattaa akustoida kaikumisen vähentämiseksi - WC/käsienpesumahdollisuus - Toimiva ilmanvaihto - Järkevän etäisyyden päässä soittajien kotipaikkakunnalla
Mikäli joku näistä ominaisuuksista puuttu, niin tiedossa voi olla ongelmia, riskejä, sekä lisäkustannuksia.
musatohtori vastaa: Jos treenikämpällä kylmää ja kosteaa, niin se on todennäköisesti syynä ongelmiin.
Bändisoittimissa on paljon metalli- ja puuosia, jotka eivät kestä pidemmän päälle liiallista ja jatkuvaa kosteutta. Ne kostuvat, hapettuvat, ja ruostuvat, mikä aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ongelmia. Kylmyys pitää kosteuden lattiatasossa jossa soittimetkin ovat. Kylmyys aiheuttaa myös esim. rumpaleiden symbaalien halkeamisen huomattavasti helpommin kuin normaalissa huoneen lämmössä. Lisäksi kylmyys ja kosteus aiheuttaa jopa vakavien homevaurioiden syntymistä joten siinä on sitten jo soittajien oma terveyskin uhattuna. Normaali asuinhuoneen lämpötila (n.20-22C*) ja kosteus (n.40-50%) ympäri vuorokauden olisi hyvä.
Yleisimmät ongelmien aiheuttajat soittokamojen vikatiloihin: 1. Todennäköisesti soittimien/laitteiden laadussa saattaisi olla parantamisen varaa 2. Soittotekniikassa/laitteiden käyttön osaamisessa on puutteita 3. Samassa tilassa harjoitteleva toinen bändi käyttää väärin/rikkoo omaisuuttanne 4. Mikäli joillain muilla treenikämpälle asiattomilla/ulkopuolisilla henkilöillä on pääsy tiloihinne, niin todennäköisesti he 'pitävät hauskaa' teidän kustannuksellanne 5. Treenaatte tai vietätte aikaa tereenikämpällä humalassa, tai jonkun muun aineen vaikutuksen alaisena, ettekä muista rikkoneenne mitään... 6. Kuljetatte kalustoanne keikoille ilman suojavarusteita ja roudaatte huolimattomasti 7. Kohtelette itse omaisuuttanne todella huonosti, heittelemällä, potkimalla, kierittelemällä, kolhimalla, niitä pitkin lattioita ja nurkkia, tms. muuta "tosi järkevää..." 8. Kämpällänne on todella likaista ja pölyistä saastaa, joka tunkeutuu soittimien ja laitteiden herkkiin osiin vahingoittaen niitä, tai sitten kompuroitte keskellä lattioita lojuviin piuhoihin ja roskiin, aiheuttaen vahinkoja
9. Jos mikään aiemmista vaihtoehdoista ei sovi mielestäsi ongelmien syyksi, niin asiaa pitää tutkia tarkemmin. Soitappa meille.
musatohtori vastaa: Suurimmat studiojärjestelmien erot esiintyvät perinteisten analogisten miksaus/äänitysjärjestelmien ja modernin DAW (Digital Audio Workstation) -järjestelmien välillä. Luonnollisesti tilojen koko, akustiikka ja äänieristys vaikuttavat myös oleeellisesti työvaiheiden toteutukseen. Samaan hengenvetoon laitejärjestelmien tyyppi, laatu, sekä kanavamäärä ja efektien määrä/kanava vaikuttavat oleellisesti musiikin prosessointiin. Seuraavassa yksinkertaisesti eriteltynä ja rautalangasta väännettynä:
Analog? Perinteisessä analogisessa äänitystilanteessa mm. suuri osa miksauksesta voidaan/kannattaa tehdä pitkälle jo Sound Check -vaiheessa, ennen varsinaista äänitystä, koska ääninauhan editointi ja leikkaus on paljon työläämpää ja vaikeampaa jälkikäteen. Analogiseen äänitykseen liittyvä 'NAUHOITUS' -termi on edelleen käytössä, kun puhutaan studioäänityksistä. Nauhoitus tarkoittaa yleensä erilaisille kasetti- tai kelanauhoille äänittämistä.
Usein kuulee vanhojen konkarien ja musiikinharrastajien kaipailevan 'vanhoja hyviä analogiaikoja', kun jutellaan vaikkapa levyjen soundeista. On kyllä totta että digitaalisuus on tietyllä tavalla muuttanut paljonkin musiikin soundeja ja dynamiikkaa, ehkä hieman kylmemmäksi ja tunnottomaksi. Sitä vanhanajan lämmintä, pehmeää ja hengittävää soundimaailmaa, maustettuna vinyylilevyjen kevyellä rahinalla, on kieltämättä joskus itselläkin ikävä. (Ei ole enää vinyylisoitinta himassa...byyh)
Vanhan koulukunnan studioheput ovatkin olleet varsinaisia studioprofessoreita ja vain harvat ovat hallinneet syvällisesti näitä taitoja. Silloin tarvittiin myös homattavasti enemmän "rautaa räkkiin" kuin nykyisin ja se on ollut myös aika kallista puuhaa.
DAT? (Digital Audio Tape) -tekniikka on seuraavan sukupolven tekniikkaa ja se mahdollistaa paljon laajemmat ominaisuudet äänen käsittelyyn. Tätä tekniikkaa on vieläkin käytössä.
DAW? (Digital Audio Workstation) On kolmannen sukupolven modernia digitaalista studiotekniikkaa ja mahdollistaa valtavasti eri työskentelytapoja. Lisäksi se on monilla tavoin halvempaa kuin entisaikaan. Teoriassa äänisingnaali tarvitsee mikrofonin ja tietokoneen välille vain singnaalijohdon ja konvertterin. Se on muunnin joka muuntaa sisäänmenevän analogisen äänisignaalin digitaaliseksi, sekä tietysti tietokoneesta ulospäin uudelleen analogiseksi, jotta tuotoksia voi kuunnella kaijuttimista. (Digitaalisella menetelmällä ei ole mitään tekemistä nauhoituksen kanssa. Silloin tallennetaan ääntä kovalevylle)
Muuntimet? Näitä muuntimia kutsutaan myös äänikorteiksi. Joskus äänikortti ja konvertteri ovat kaksi eri palikkaa, mutta se riippuu taas laadusta ja käyttötarkoituksesta. (Audio Card, AD/DA Converter: AD = Audio to Digital. DA = Digital to Audio).
Eli teoriassa yksi mikrofoneihin/kaijuttimiin kytkettävä Fire Wire/USB -äänikortti + Lap Top tietokone muodostavat jo studion. On kyse lähinnä tietokoneen tehosta, että paljonko vehkeessä on laskentatehoa/kanava/plugari, väylänopeuksia, kuinka laadukkaasti äänikortin singnaalia saadaan koneeseen sisään ja kuinka monta kanavaa in/out. Eikä pidä tietenkään unohtaa mikrofonien, johtojen, liittimien, studiokaijuttimien/kuulokkeiden laatua, jne...
Tehokkaalla tietokoneella ja studiokäyttöön soveltuvalla ohjelmalla tapahtuva digitaalisten äänitiedostojen muokkaus ja taltiointi on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, mitä joskus 'isovihan aikaan' analogisilla välineillä. Pitää silti muistaa, että vaikka käytössä olisi kuinka tehokkaat välineet, niin studiosessioon pitäisi aina varata aikaa useita tunteja tai mieluummin kokonaisia työpäiviä, jotta laadukas lopputulos olisi saavutettavissa.
Alusta/Platform? DAW -tekniikassa on myös suuria eroja, mille 'alustalle' ja minkälaiselle käyttäjälle kukin ohjelma on suunniteltu. Esim. PC -tai MAC -tietokoneet, tai muut isommat ja pienemmät kovalevytallentimet. Jopa kännyköillä on äänitysominaisuuksia. Vaihtoehtoja on suuri määrä ja niistä on hyvä ottaa ottaa selvää, jos homma kiinnostaa enemmän.
Hankintahinta? Toki halpa ja kallis on aina suhteellinen käsite, mutta jos 15-20 vuotta sitten huippulaadukas studiojärjestelmä on maksanut yli miljoona euroa, niin nykyisin vastaavaa laatua voidaan tavoitella jo n.50.000-100.000 euron sijoituksella.
Ei se ole siis aivan ilmaista puuhaa vieläkään ja toinen toistaan hienompia ja kalliimpia välineitä tulee markkinoille jatkuvalla syötöllä. Kevyempään käyttöön suunniteltu kotistudion rakennus on kyllä huomattavasti edullisempaa. Alkuun pääseekin jo muutamalla satasella jos omistaa tietokoneen, mutta sitä ei pitäisi sekoittaa suoraan isompiin studioihin.
Kalliimmissa ammattistudioissa yhdistetäänkin mahdollisimman tehokkaasti perinteistä analogista 'rautaa' sekä digitaalista mallintavaa tehotekniikkaa kaikilla herkuilla.
Studiotilat? Myös studiotilojen koko, akustiikka, sekä äänieritys vaikuttavat merkittävästi kunkin instrumentin taltiointiin ja sitä kautta koko prosessin laatuun.
Sisustus ja valaistus? Niillä on myös tärkeä rooli, ainakin asiakasviihtyvyydessä ja kyllä se vaikuttaa työntekijäänkin. Rähjäisessä ja sekaisessa studiossa on monia riskitekijöitä, eikä sotkun keskellä ole kiva tehdä duunia pitkään. Valot on hyviä ainakin siinä, että näkee eteensä...
Studiotyöntekijä? On tietysti tärkein asia. Mitkään välineet ei auta jos ei tiedä mitä on tekemässä ja jos ei osaa kuunnella oikeita asioita oikeassa paikassa. Tyylitajuinen ja tarkkakorvainen kaveri pystyy tekemään omalla treenikämpällä yllättävän hyvää jälkeä pienellä kovalevytallentimella ja parilla mikillä. Kun taas kalliilla laitteilla operoiva 'tyylitajuton puolikuuro' ei saa välttämättä mitään järkeä studiohommiinsa.
Minne asiakkaaksi? On täysin ymmärrettävää että kokemattomilla studioasiakkailla on paljon epäselvyyksiä ja uusia asioita mietittävänä. Studioita ja studiotyöntekijöitä on nykyisin laidasta laitaan ja projektien onnistumista on vaikea ennustaa etukäteen. Jos viitsii tutkia vähän muutakin kuin hinnastoa, niin aika nopeasti pystyy hahmottamaan, kuka on tosissaan omistautunut asialleen ja kuka on harrastelija.
musatohtori vastaa: On tärkeää pohdiskella mahdollisimman tarkkaan, mitä kaikkea voi tulla eteen ja mitä voi itse tehdä jotta studiosessiosta tulisi onnistunut. Olen listannut kohtalaisen kattavan listan eri asioista,
STUDIOASIAKKAAN VINKKILISTA:
Biisit treenattu? Pidä huoli, että biisit on treenattu huolellisesti kuntoon, ennen studioonlähtöä. Mikäli näin ei ole, niin on täysin varmaa että äänityssessiosta tulee pitkä ja hankala. On mahdollista, että koko homma menee pieleen, joten tulee aika kalliiksi lähteä studioon treenaamaan... Vain rikkailla staroilla on varaa siihen.
Budjetti ja tavoite? Kun suunnittelet studiovarausta, mieti rauhassa budjetti selväksi ennen kuin alat kyselemään tarjouksia. On turha kysellä ja vääntää studioiden hinnoista, jos et itsekään tiedä mihin sinulla/bändilläsi on varaa.
Ole realistinen, äläkä odota ihmeitä. Kaikki studiot pyrkivät ylittämään asiakkaidensa odotukset, mutta se on yleensä mahdotonta, jos asiakas ei ole valmis käyttämään rahaa kovien vaatimustensa toteutukseen.
Realistinen laatutavoite on tärkeää. Mieti mitä olet tekemässä, eli kuinka paljon biisejä, mihin tarkoitukseen levyä tehdään ja mille soundien laadulliselle tasolle levyllä yritetään päästä. Vasta sitten kun budjetti ja laatutavoite on selvä, katso tai kysy eri studioiden hinnastoista tarjouksia.
Matkakulut? Ota huomioon etäisyys ja matkakulut. Pitääkö yöpyä paikalla ja onko studiolla yöpymismahdollisuus. Tämä on yksinkertaista matematiikkaa, mutta joskus saattaa tulla ikäviä yllätyksiä, jos ei vaivauduta katsomaan muuhun kuin tuntihintaan.
Backline? Ota selvää studion backlinestä (soittimet ja vahvistimet). Onko ne laadukkaita ja maksaako niiden käyttö erikseen? Erityisesti rumpusettien kanssa pitää varautua ainakin rumpukalvojen kulumisesta aiheutuviin kustannuksiin. On täysin kohtuutonta ajatella että niitä voi kuluttaa ilmaiseksi. Rumpukalvojen laadusta riippuen, perussetin lyöntikalvokierroksen uusiminen maksaa studiolle aböyt 50-100eur. Mitä isompi setti, sitä kalliimpi kierros kioskiin.
Käytetyillä kalvoilla on hankala saada huippusoundeja vaikka olisi kuinka hyvät rummut tarjolla. Virityksestä puhumattakaan. Myös rumpujen viritys saattaa maksaa erikseen ja näistä on syytä kysyä etukäteen ja varautua niistä aiheutuviin kustannuksiin.
Roudausaika ja Set Up? Mikäli bändi aikoo tuoda omia kamojaan studiolle, kysy roudausajasta ja teknisestä backlinen set up -ajasta. Yritä tinkiä ilmaista roudausaikaa. Siihen kuluu normaalisti 1-2h. Mitä isompi bändi ja mitä enemmän soittovehkeitä, sitä enemmän aikaa menee.
Huom. Mitä enemmän olet valmis ostamaan studioaikaa, sitä parempi asiakas olet ja sitä helpompaa on saada myös pieniä myönnytyksiä. Esim. jos bändi on varannut 4 tuntia studioaikaa, niin siitä on hankala saada paria tuntia ilmaiseksi, että joku saa roudattua viulunsa studiolle vireeseen...
Laskutus? Studioasiakkaiden laskutuksessa on myös eroja. Valitettavasti muusikot ovat joskus aika huonoja maksamaan laskujaan ja tämä on studioilla liiankin hyvin tiedossa. Älä odota automaattisesti kotiinlaskutusta ja 14 pv:n maksuaikaa. Eli varaudu käteislaskutukseen jo ovella, ihan niin kuin hesburgerillakin. Tai sitten viimeistään session lopussa, ennen materiaalin luovutusta.
Tämä on ihan normaalia, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista. Se on vaan pisnestä. Kyllä studioduunarit voi olla vähän hulluja, mutta tyhmiä ne ei ole. Studionrakennus ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei siinä hommassa ihan apukoululaiset pärjää, se on varma. Ei kai kukaan ota turhaa riskiä ja käytä työaikaansa, jos asiakkaan maksukyvystä ei ole takeita.
Sama pätee Lock out -vuokrauksiin, jne. Joustavampaa laskutuskäytäntöä saavat nauttia yleensä vain pitkäaikaiset tutut asiakkaat, jotka ovat aiemmin hoitaneet laskunsa ajallaan. Tuntemattomilla ei ole helppo saada samaa luottamusta. Se on ihan luonnollista, joten varmista studion laskutuskäytäntö ennen tilauvahvistusta, ettei tule yllätyksiä.
Referenssilevyt? Seuraavaksi heti alkuun, äänittäjälle/miksaajalle kannattaa toimittaa riittävästi referenssimateriaalia (vertailumusiikkia). Siihen kyytipojaksi tarkat kuvaukset minkälaisia soundeja haluat ja miltä levyltä, mikä biisi... Monet äänittäjät/miksaajat saavat nopeampaa ja laadukkaampaa jälkeä, kun saavat työskennellä rauhassa vertailusoundien mukaan.
Bändi voi sitten kuunnella välimiksauksia ja antaa lisätoiveita jos on tarpeen. On erittäin stressaavaa tehdä duunia, jos koko bändi on huutelmassa mielipiteitä niskaan jatkuvalla syötöllä. Sama pätee masterointiin. Kaikilla on oma roolinsa studiossa ja molemminpuolinen luottamus sekä kunnioitus on tärkeää.
Kannattaa myös tutkia suosikkibändiesi kokemuksia ja haastatteluja studiosessioistaan. Monet bändit kertovat yksityiskohtaisesti, kuinka monta tuntia tai päivää jotain hittibiisiä on miksattu, jne. Niistä voi saada selkeämpää suuntaa omille tavoitteille, tai ainakin miten paljon pitää varata aikaa, jos haluaa yhtä hyvää laatua.
Studioaika loppuu kesken? Jos joskus käy niin, että bändi/artisti on ostanut laatutavoitteidensa mukaan liian vähän äänitys/miksausaikaa ja homma jää pahasti kesken. Silloin kannattaa kiltisti ostaa ennemmin lisää studioaikaa, kuin tehdä kompromisseja muutaman kympin tai satasen säästön takia.
Ne keskeneräiset miksaukset jää usein artistin omalle työpöydälle pölyttymään, kun niitä ei saada 'ilmaiseksi' muualla valmiiksi. Hyviä äänityksiä voi mennä näin hukkaan. Pitää muistaa että huolellinen ja laadukas studiotyö ei ole mitään liukuhihnahommaa jota tehdään hosumalla.
Tekniset ongelmat? Varaudu myös teknisiin ongelmiin. Kun käytössä on paljon laitteita, voi tulla joskus odottamattomia vikoja. Näin on ollut aina ja se kuuluu osana studiotoiminnan riskeihin. Mitä laadukkaammat laitteet on käytössä, niin sitä vähemmän tulee ongelmia. Toki niitä laitteita pitää osa myös käyttää, muuten ei hyvää seuraa :)
Tietokoneiden kanssa on aina omat murheensa. Eri valmistajien ohjelmien ja laitekomponenttien yhteensopivuuksissa on usein haastetta kerrakseen. Monilla studioilla on suuriakin vaikeuksia näissä asioissa.
Reklamaatiot? Teknisestä viasta aiheutuvasta viivytyksestä voi aina neuvotella asiallisesti, mikäli siitä aiheutuu rahallisia tappioita jommalle kummalle osapuolelle. Myös siinä tapauksessa voi olla aiheellista esittää valituksia (reklamaatioita), mikäli studio on mielestäsi toiminut epäammattimaisesti, tai on muuten suhtautunut materiaalin työstämiseen välinpitämättömästi.
Hinta? Älä ala heti väittelemään studion omistajan kanssa, että hänen studionsa aika on liian kallista. Se on loukkaavaa, eikä se auta mitään. Nykyisin bändit pääsee studioon hävyttömän halvalla, kovan hintakilpailun vuoksi. Eli kyllä studiokaluston hankita, ylläpito, sekä yrityksen pyörittäminen on aina paljon kalliimpaa ja riskialttiimpaa puuhaa, kuin satunnaisena asiakkaana oleminen.
Studiot eivät ole mitään osto/myynti -liikeitä joiden hinnoissa on ylimääräistä 'ilmaa' tai tinkimisvaraa. Artistit ovat kyllä tottuneet soitinkauppojen käteisalennuksiin, klubialennuksiin, mutta studio ei ole soitinkauppa, ok? Vain isomman rahan projekteissa ja pidemmissä studiosessioissa voi olla hinnassa vähän neuvotteluvaraa urakkasopimuksen muodossa, mutta muuten tinkaamiseen ei kannata lähteä agressiivisesti. Alennuksia pystyy antamaan ehkä vain ne uudet studioyrittäjät, joilla on starttirahaa vielä jäljellä.
Hintaneuvottelut voi hoitaa paljon kohteliaamminkin. Jos artistin taloudellinen tilanne on tiukoilla, se ei ole studion syy. Yritä tiedustella ja neuvotella mieluummin tehokkaita ratkaisuja, jotta studioaikaa kuluisi mahdollisimman vähän. Esim. voidaanko äänityksiä ja miksauksia tehdä eri ajankohtina? Näin studiokustannuksia voidaan osittaa, eikä kaikkea tarvitse maksaa kerralla.
Ehkä näillä eväillä saat laajempaa näkemystä studiosession suunnitteluun. Lisää tietoa ennakkovalmisteluista on mm. äänitystoimintaan liittyvässä infotekstissä. Tsekkaa kysymysluettelosta.
musatohtori vastaa: No tästä aiheesta on kyllä pakko vääntää kattava vastaus. On sen verran yleistä tämä hintojen ikuinen ihmettely ja vääntö, että meinaa loppua happi kesken heti alkuunsa. Yritetään nyt kuitenkin:
Studiot ovat yleensä yrityksiä, joissa työskentelee tavallisia ihmisiä. He yrittävät tienata osaamisestaan palkkaa. Ei niitä rakenneta pelkän huvin vuoksi, jotta muut voisivat päästä toteuttamaan itseään ilmaiseksi. Jos hommaat studiolle muutaman tuhatlappusen tukirahoitusta jostain EU:lta, niin kyllä alkaa ilmaista studioaikaa tulla :) Muussa tapauksessa artisti maksaa, eikä kiukuttelu auta yhtään :(
Hienoimpien studioiden tilat maksavatkin joskus enemmän kuin itse studiolaitteet. Toimintaan liittyy myös monia erilaisia ylläpitokustannuksia. Esim. n.100.000euron studiossa pelkät rikkovakuutukset saattavat maksaa vuodessa yli 4000euroa, riippuen yksityiskohdista. Siinä saa jo useampi demobändi käydä äänittelemässä, ennen kuin vakuutuskulut menee peittoon. Vuokra -ja sähkökuluista puhumattakaan.
Pitää nyt muistuttaa siitäkin, että jos haluat pätevän studioduunarin omistautuvan 100%:sti tuotoksiesi prosessointiin, hänelle kuuluu vaivannäöstään korvaus = Palkka. On valitettavan yleistä, että artistit kuvittelevat oman musiikkinsa olevan niin fantastisen hyvää, että odottavat studiotyöntekijöiden tekevän heille töitä puoli-ilmaiseksi, pelkästä ihailusta. Aika huvittavaa... mutta totta.
Studiotyöskentelyn kattava osaaminen vaatii vuosien harjoittelua, isoja riskejä ja uhrauksia, joten sitä ei pidä verrata Siwan kassalla istuvan kesätyöntekijän tuntipalkkaan, tai työn vaikeus/vaatimustasoon? He ansaitsevat parempaa, eikös juu?
Lisäksi on hyvä muistaa, että pienempien studioiden laitteet ja DAW-tehot ovat usein huomattavasti heikommat, mitä kalliimmissa studioissa. Näin ollen monien työvaiheiden käsittely voi kestää paljon pidempään. Eli vaikka tuntihinnat olisivatkin selvästi halvempia, niin aikaa voi kulua huomattavasti enemmän, mitä tehokkaammilla (kalliimmilla) järjestelmillä. Näin ollen kokonaiskustannuksissa ei ehkä olekkaan niin suurta eroa. Lisäksi lopputuloksen laadussa voi olla kyllä suuriakin eroja. Mietippä tarkasti missä haluat säästää.
Uskomatonta kyllä, mutta tässäkin asiassa on monilla epäselvyyksiä. Eli yleensä studion tuntihinta sisältää työntekijän palkan, kaikkine työnantajakorvauksineen ja veroineen + erikseen studiotilojen ja laitteiston käyttövuokran. Nämä on yleensä eritelty jotenkin studioiden hinnastoissa (ainakin pitäisi olla). Eli Lock Out = Studion vuokraus ilman henkilökuntaa ja muut hinnat sisältävät yleensä työntekijän(t).
Tehdäämpä pieni laskutoimitus ja käytetään esimerkkinä 20euron verollista tuntihintaa, joka sisältää studiotyöntekijän palkan. 20euroa - alv22% = 16,393euroa /2 = 8,1965eur = 50% verottomasta laskutushinnasta studiotoiminnan kuluihin, ja toinen puolikas (50%) menee studiotyöntekijän palkkakuluihin = Bruttopalkka = 8,1965eur.
Siihen tulee lakisääteiset työnantajakorvaukset, sekä kirjanpitäjän palkanlaskentakulut päälle. Kerroin on yleensä aböyt 1,34 = 10,98331 se vähennetään 16,393stä, saadaan 5,40969eur. Eli tämä on studikaluston vuokran tulo-osuus. Tästä vähennetään pois kaikki mahdolliset studiotoiminnan kiinteät ylläpitokustannukset. Sitä en lähde erikseen laskemaan, mutta arvioidaan nyt alakanttiin, että pikkustudion kulut olisi vaikkapa naurettavat 2eur/h + alv.
Yrityksen myyntikate =3,40euroa/h. Tämä hiukea summa on sitten käytettävissä yrityksen investointeihin ja muihin muuttuviin kuluihin... 10:ssä tunnissa sillä pääsee kipaisemaan kotikylän musakauppaan ja voi ostaa yhden 10m pitkän XLR -mikkipiuhan. Hurraa!!! Mietippä jos studion kulut onkin isommat kuin tässä arvioidut 2eur/h?
Duunarin nettopalkka = 6,967 euroa/h. Kun 8,1965 eurosta lasketaan tuloveroprosentiksi alakanttiin 15%. Mikäli palkkaa nauttii yrittäjä itse, niin yrittäjien veroprosentti on 28% + tellit ja lellit, tulos on suurinpiirtein saman verran kuin ym. verokortilla laskettu nettopalkka. Lisäksi studioalan töitä tehdään enimmäkseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, mutta mitään palkkalisiä ilta -tai yötyöstä ei tunneta, ylityökorvauksista puhumattakaan.
Huom. Mikäli mahdollista, niin kulut olisi hyvä laskea tai jakaa myös tuottavien tuntien määrällä, eikä pelkästään 24:n tunnin mukaan. Muuten voi mennä kustannuslaskelmat täysin katolleen, kun tutkitaan mitä minkäkin palvelun tulisi maksaa. Se on aina hankalaa jos tuottavia tunteja ei pysty tarkkaan arvioimaan etukäteen tai jos palveluja on useita erilaisia.
Lisäksi on harvinaista että kaikissa studiossa on tuottavaa työaikaa 8h päivässä, 7 päivää viikossa, 12 kuukautta vuodessa. Normaalisti se on ehkä puolet siitä. Kustannukset ovat puolestaan aina täysipäiväisiä ja ympärivuotisia. Joten tällä arviointimatematiikalla kuukausitulot on samaa suuruusluokkaa, kuin työttömän työnhakijan työttömyystuki tai opiskelijan opintotuki. Usein tilanne on vielä huonompi ja joka kuukausi on erilainen. Koskaan et pysty suunnittelemaan montaa viikkoa elämää eteenpäin.
Eikä siinä kaikki. Työpäiville tulee silti mittaa yli 8h, kun tietsikat ja softat pitää päivittää jatkuvalla syötöllä ja studiokamoja pitää huoltaa, piuhojen lajittelua, piuhojen kolvausta, testata softaa, testata mikkejä, opiskella uusia laitteita ja ohjelmia, säätää ja virittää kaikennäköistä backlinea... Välillä pitää imuroida, pyyhkiä pölyjä, viedä tyhjiä hylsyjä kauppaan, vastata e-mailiin, puhua puhelimessa, maksaa laskuja, päivittää kotisivuja, jne.. sitä normaalia yrittäjän arkea. Näistä säätöhommista ei tule mitään liksaa, vaan pelkkiä kuluja.
Voi helposti kuvitella että studiot tekee ns. pimeänä toimintana kaikki laskutushommat. Ehkä näin voi olla joissain tapauksissa, mutta verottajan kanssa ei pärjää jos sieltä aletaan kysellä hankalia kysymyksiä. Jokaisen yrittäjän on tehtävä vuosittainen tilinpäätös ja tilintarkastajat on yleensä paljon parempia matikassa, kuin keskiverto studioyrittäjä. Mikäli tilinpäätöksissä on liikaa epäselvyyksiä = kymmenien tuhansien eurojen arviomätkyt = konkurssi, luottohäiriö ja studiokamat pankille pakkohuutokauppaan! Se on sitten siinä.
Älä siis odota, että studioduunari tekee automaattisesti juuri sinun demosi miksaukset pimeällä palkalla. Vai meinaatko että juuri sinun demolle äänitetty musiikki on sitten niin erinomaisen mahtavaa, että sen takia yrittäjän kannattaisi riskeerata koko elinkeinonsa muutaman kympin säästön takia? Varaudu siis maksamaan laskut ihan virallisesti veroineen. Toki voi aina kysyä, mutta älä missään nimessä loukkaannu jos yrittäjä ei ole valmis 'pimeään' kaupankäyntiin, ok?
Vain niillä studioyrittäjillä, jotka tekevät tätä hommaa sivutoimisesti, tai/jos vuositulot eivät ylitä alv-tulorajaa, tai starttirahaa nauttivat aloittelevat yrittäjät, voivat saada tästä 20:n euron veloituksesta paremman tuloksen. Muilla arki on kovempaa.
Loppuun voisi vielä lisätä vertailuryhmäksi mainostoimistot, joiden toiminta on hyvin saman tyyppistä, kuin musiikkistudioilla. Mainostoimistojen perustuntiveloitukset ovat yleensä täysin eri luokkaa ja hinnat lähtee aböyt 45eur-100eur/h+alv22% ja siitä ylöspäin. Eli 1kpl pro-tason nettisivut tai simppeli tv-mainos, vastaa aika hyvin levyn tekemiseen käytettävää aikaa ja vaivaa. Okei, me kaikki siis tiedämme hyvin, että markkinointi ja hienot mainokset on kalliita. Miksi sitten kuvitellaan että muusiikin tuotanto on jotenkin paljon halvempaa jos sitä tehdään samalla laatutavoitteella?
Ehkä tämä tilitys riittää perusteeksi sille, että miksi ammattistudioiden tuntihinnat ovat korkeampia kuin 20eur/h, koska halvemmilla hinnoilla tulee Burn Out, konkurssi ja köyhyys. Eihän tämä tietenkään mitään auta, mutta on nyt ainakin yritetty valottaa hinnoitteluasiaan littyviä taustoja.
Pari piikkiä ja vinkkiä lisää: Jos olet sijoittanut demon tuottamiseen 200euroa, mutta olet tyytymätön, koska se ei kuulosta ihan samalta kuin Nightwish -yhtyeen miljoonabudjetin levy. Se ei ole aina studion vika, koska kalliimmissa studioissa parilla satasella ei ehditä paljoa töitä tekemään ja halvemmilla harrastelijoilla ei riitä aika, kalusto, eika aina edes ammattitaito laadukkaaseen toteutukseen. Huom, varsinkaan silloin jos bändin soittotaito on vielä hakusessa.
Ylimielisyydellä et voita yhtään mitään. Halvalla 'pikademolla' on aika vaikea kilpailla isommalla rahalla tehtyjen demojen kanssa arvosteluissa, keikkamyynnissä, levymyynnissä, tai sitten levy-yhtiöiden sopimuksien saannissa. Ei pidä unohtaa myöskään sitä 'tavallista' kuuntelijaa jonka haluat ostavan levyjäsi...
Lisäksi voisi muistuttaa, että mikäli et ole valmis sijoittamaan tuntuvasti rahaa, tai ottamaan taloudellisia riskejä ja tekemään uhrauksia omien tuotoksiesi eteen? Miten voit odottaa levy-yhtiöiden, managerien, keikkamyyjien, jne. uskovan että olet tosissasi? Miksi he olisivat valmiita ottamaan riskejä ja sijoittamaan rahaa taiteesi eteenpäinviemiseen, jos et ole itsekään valmis siihen?
Joskus köyhän artistin on vaikeaa hyväksyä näitä tosiasioita, mutta näin hommat yleensä menee. Älä siis alennu syyttämään muita omista virhearvioinneistasi tai taloudellisesta tilanteestasi. Ole realistinen, äläkä odota ihmeitä. Tee kovasti töitä ja usko itseesi.
Syytä mieluummin poliitikkoja jos kiukuttaa. He eivät ole kiinnostuneita tukemaan kulttuurialan toimintaa, vaan suurin osa tukieuroista laitetaan mieluummin urheiluun. Tämä on meidän kaikkien yhteinen ongelma.
musatohtori vastaa: Tarkoittaa yleensä ja käytännössä eri äänilähteistä, mm. yhden tai useamman mikrofonin, triggerin, MIDI-kaapelin, USB:n, tai Fire Wire:n välityksellä, tms. eri muodoissa toistuvien, sekä eri taajuuksilla kulkevien äänisingnaalien tallennusta.
Studiossa jokaisen bändin tai artistin käyttämät laitteet/tuottamat äänet pyritään taltioimaan mahdollisimman erottelevasti ja tarkasti omille kanavilleen. Artisteissa ja bändeissä on aina eroja, joten tähän pitää varata runsaasti aikaa. Riippuen tietysti siitä, millä systeemillä äänitysprosessi aiotaan tehdä?
Seuraavassa lyhyesti äänityspäivän työjärjestyksestä ja mitä kannattaa ottaa huomioon jo ennen studioonlähtöä:
Henkilökohtaiset soittimet ja laitteet (Backline) Ovat tärkeä osa koko äänitysprosessin onnistumisessa ja niistä lähteviä soundeja (lähtösoundit) yritetään äänittää. Jos ne on heikkolaatuisia, niitä on sitten hankala taikoa paremmaksi.
Tämä on monille soittajille arka asia, koska se on hyvin henkilökohtainen tilanne. Oma soitin koetaan usein tärkeäksi ja läheiseksi, vaikka se ei olisikaan mikään huippusoitin. Mikäli studiolla on tarjottavana laadukasta backline-kalustoa, on syytä harkita haluaako väkisin viedä omansa. Asiantuntevat studioteknikot voivat auttaa, jotta studion backline saadaan säädettyä kullekin artistille toimiviksi. Tähänkin menee tietysti vähän studioaikaa, mutta kannattaa miettiä missä haluaa säästää.
Toisaalta vieraalla instrumenttimallilla on aina hankalampi soittaa, vaikka sitä olisikin säädetty paremman tuntuiseksi. Mikäli tämä aiheuttaa jännitystä, niin siinä tapauksessa ei kannata riskeerata omaa teknistä soittosuoritusta vieraalla instrumentilla, vaikka oman soittimen ominaisuudet eivät olisikaan huippuluokkaa. Tämä on aivan luonnollinen asia, eikä sitä tarvitse hävetä tai ottaa liikaa stressiä.
Artistin soittotaito/laulutaito Vaikuttaa tietysti ehkä eniten koko äänityshomman onnistumiseen. Mikäli soitto/laulutaito on hakusessa, on vaikea saada korkeatasoista lopputulosta missään musiikkityylissä. Henkilökohtainen treenaaminen ja tekninen osaaminen on tärkeä juttu.
Huom! Pidä huoli, että biisit on treenattu huolellisesti kuntoon, ennen studioonlähtöä. Mikäli näin ei ole, niin on täysin varmaa että äänityssessiosta tulee pitkä ja hankala. On mahdollista, että koko homma menee pieleen, joten tulee aika kalliiksi lähteä studioon treenaamaan...
Roudaus Mikäli artisti tai bändi haluaa roudata omia henkilökohtaisia soittokamojaan studiolle äänitystä varten, niin siinä tapauksessa tekninen asennus (Set Up) voi kestää yllättävänkin pitkään. Erityisesti akustisen rumpujen säädöt ja viritys vie yleensä eniten aikaa.
Monissa studioissa ei ole mitään backlinea valmiina, joten silloin bändin on pakko viedä omat soittokamat mukaan. Se voi tuntua myös asiakkaan kukkarossa, mikäli studio veloittaa joka minuutista. Ihmettelen kovasti jos ei veloita, koska silloin on yleensä henkilökuntaa paikalla ja se on varattua studioaikaa siinä missä äänityskin.
Roudausaika ei ole aina automaattisesti ilmaista. Siihen kannattaa varautua ja siitä kannatta kysyä jo ennen studioonlähtöä. Bändi tietää yleensä itse parhaiten kuinka paljon vehkeitä pitää ottaa mukaan ja kauanko niiden asennus suurinpiirtein kestää. Mm. Lifelinen studiolla on aika hyvä valikoima laadukkaita soittimia ja laitteita valmiiksi kytkettynä. Siinä voi säästää jonkun verran studioaikaa, jos ne kelpaavat artistin käyttöön.
Studioviritys ja ennakkovalmistelut Pidä huoli siitä, että instrumenttisi on tarkassa vireessä ennen äänityksien alkamista. Huom. Kielisoittajien kannattaa käyttää aina samaa viritysmittaria, koska mittareissa on eroja.
Lisäksi Suomen talviolosuhteetkin on otettava huomioon. Roudausmatkalla kaikkien soittimien vire saattaa muuttua selvästi lämpotilavaihtelujen takia. Jos soittokamat otetaan kylmästä pakettiauton -tai keikkabussin kuljetustilasta suoraan lämpimään studioon, niin kylmiä soittimia ei kannata lähteä heti virittämään.
Niiden pitää saada asettua normaaliin huoneen lämpötilaan ensin ja vasta sitten voi alkaa operoimaan lisää. Myöskään lämpöpuhaltimilla ei kannata alkaa leikkimään. Siinä voi tulla isompiakin vahinkoja, jos ei tiedä mitä tekee. Ilman kosteustasapaino ja sen vaihtelut voivat myös vaikuttaa soittimien vireeseen.
Rumpusetin viritys unohdetaan liian helposti kokonaan ja suuri osa rumpaleista ei hallitse rumpuviritystä lainkaan. Se ei tarkoita aina sitä etteikö osata soittaa, vaan sitä että tarkka rumpuviritys on erittäin vaikeaa. Jopa ammattirumpaleilla on joskus vaikeuksia virityksien kanssa.
Näin ollen on ihan ymmärrettävää että ongelmia voi olla, eikä siitäkään tarvi ottaa liikaa stressiä. Mikäli virytyshomma on vähänkin hakusessa, niin siihen kannattaa aina pyytää/ostaa apua. Meillä Lifelinellä on erikoistuttu rumpujen virityksiin ja äänityksiin, joten apu on lähellä, eikä maksa paljon.
Se nopeuttaa kyllä jos rumpali osaa virittää omat kannunsa edes lähelle perusvirettä. Esiviritys voi tapahtua jo treenikämpällä, mutta kaikki lopulliset tarkistusviritykset olisi hyvä tehdä vasta studiolla, koska akustiset rummut soivat eri tavalla eri tiloissa. Vireet tulisi tarkistaa myös jokaisen äänitysotoksen (otto) jälkeen.
Suosittelen lämpimästi, että studiosessioon hankitaan uudet rumpukalvot. Vanhoja venyneitä kalvoja on hankala elvyyttää studiovireeseen. Kalvovalinnoilla voidaan vaikuttaa suuresti soundeihin, virityksen nopeuteen, vireen ylläpitoon sekä kalvojen kestävyyteen.
Kielisoittimissa suositellaan myös uusien kielien hankintaa. Tosin kielien venyminen kannattaa ottaa huomioon ja ne on hyvä 'soittaa sisään' hyvissä ajoin ennen sessiota. Kitarat ja bassot saadaan kyllä aika nopeasti perusvireeseen mittareilla, mutta rumpujen kanssa voi mennä nopealtakin virittäjältä 1-2h, riippuen setin koosta. Eli virityksiin kannattaa varata aikaa.
Lisäksi kielisoittimien hienoviritykset, sekä talla -ja kaulasäädöt pitäsi hoitaa tarkasti kuntoon ennen studoäänitystä. Jos ei itse osaa, niin "viulut" kannattaa viedä säätöön ammattilaiselle. Myös ehjät varapiuhat on hyvä olla mukana, sekä muu elektroniikka, liittimet, efektilaitteet ja polkimet pitäisi huoltaa kuntoon, ettei tule turhia rahinoita, tms. virtaongelmia. Yleensä studioilla on jonkun verran varaosia ja pikkutarviketta, mutta siihen ei pidä nojautua liikaa. Varaosat eivät ole myöskään ilmaisia. Huom. Huoltotoimenpiteet vievät kallista studioaikaa!
Huom! Muista ottaa riittävästi plektroja, varapiuhoja, varakieliä ja rumpukapuloita mukaan. On nolo juttu jos ne loppuu kesken.
Laulajille onkin vaikeampaa sanoa mitään erityisiä kikkoja kurkun huoltoon, koska kaikki ovat erilaisia. Ehkä rankan keikkarundin jälkeen ei kannata heti lähteä studioon ja myös bailaamista kannattaa välttää, juuri ennen studioonlähtöä.
Huoltokustannukset Kannattaa arvioida ja laskea etukäteen kaikki huolto/varaosakulut studiosession kokonaiskuluihin mukaan. Ne kannattaa myös jakaa tasan, muuten yksittäiselle artistille voi tulla isoja murheita, koska huolto- ja virityskustannukset eivät ole aina saman suuruiset kaikilla bändin soittajila.
Se ei ole bändin etu, että vain yhdellä soittajalla on kamat kunnossa ja muilla reistailee, tai toisin päin. Näistä asioista voi tulla isokin riita ja koko studiosession laatu kärsii ihan turhan takia.
Kytkentä Mikrofonien asennus ja kaapeleiden kytkentä, sekä äänisingnaalin reititys kuuluu olennaisesti äänityspäivän työjärjestykseen. Reititys voidaan tehdä monilla eri tavoilla, esim. mikrofonista mikseriin, tai etuastevahvistimen kautta -tai suoraan tietokoneen äänikorttiin, tai kovalevytallentimeen, tms. muuhun tallentimeen, jne...
Kytkentä on syytä tehdä huolellisesti ja laadukkaat johdot sekä liittimet ovat tärkeitä. Huom. Kytkentä ottaa silti oman aikansa, vaikka suurin osa kaaapelivedoista ja mikityksestä olisikin jo valmiina paikoillaan. Tähän kannattaa varautua, koska jokaisen artistin säädöt ja kanavalistat ovat aina vähän erilaisia.
Mikrofoni On luonnollisesti yksi tärkeimmistä perusasioista äänityksessä. Ilman sitä on vaikea äänittää mitään tai ilman välityksellä toistuvaa soundia akustisesti. Heikkolaatuisilla halpismikeillä on turha toivoa mitään järisyttäviä hifikokemuksia äänitetyissä soundeissa. On myös tärkeää osata valita ja asentaa järkevä mikrofonityyppi, kullekin instrumentille ja soundille. Mikrofoneja on satoja eri malleja ja niissä on suuria eroja. Mikäli halutaan kokeilla eri mikkisoundeja eri instrumenteille, niin siihenkin pitää varata runsaasti aikaa.
Mikrofonietuastevahvistin Niistä voisi pitää pidemmänkin esitelmän, mutta nyt lyhyesti: Se on tietynlainen singnaalivahvistin. Äänisingnaalin esikäsittelyllä, prosessoinnilla, vahvistuksella halutaan varmistua singnaalin laadukkaasta taltioinnista mm. jälkikäsittelyä, eli miksausta varten.
Mitä laadukkaampi etuaste, niin sitä parempi. Joskus harvoin se voi riittää niin hyvin sellaisenaan, että mitään ihmeempää miksausta tälle soundille ei enää tarvita. Usein tilanne on kuitenkin hankalampi instrumenttien lähimikityksessä. Lähimikki "kuulee" asiat vähän eri tavalla kuin esim. kauempana äänilähteestä oleva huonemikki.
Etuasteet on tärkeitä työkaluja ja niidenkin säätöön kannattaa varata aikaa. Laadukkailla etusilla voidaan saadaa aivan superherkullisia juttuja esiin.
Sound Check Kaikkien instrumenttien soundit käydään läpi yksityiskohtaisesti, soittajien/laulajien tuntuman mukaisesti kanavalistan mukaan. Säädetään mikrofonietuasteet ja kanavakohtaiset äänitysjärjestelmän äänitystasot kuntoon. Mitä enemmän soittajia, efektejä, laitteita ja mikkejä, sitä pidempi aika kuluu checkiin.
Jokainen bändi tietää itse parhaiten kuinka monta henkilöä bändissä on, millä kamoilla soitetaan ja mitkä halutaan äänittää. Esim. jos bändin rumpalilla on isompi tuplabassorumpusetti, niin se pitää ottaa huomioon.
Akustisissa rummuissa on yleensä eniten mikkejä, joten rumpuchekki vie yleensä eniten aikaa. Sähkörummut on nopeammat ja niitä voikin äänittää vaikka kotistudiossa, mutta toisaalta useimmat rumpalit eivät halua soittaa studiossa sähkörumpuja. Joten se siitä sitten... :)
No kuitenkin on mainittava, että Sound Check, tai jo Set Up -vaiheessa voidaan tehdä myös päätöksiä mm. Direct in, MIDI -tai Trigger -tekniikan hyödyntämisestä. Niillä voidaan saada merkittäviä säästöjä miksausajassa sekä myös äänitysajassa. Lisäksi niillä saadaan suuremmat soundivalikoimat, kun mietitään miltä levyn pitäisi kuulostaa lopputuloksessa.
On täysin ymmärrettävää, että usein monet artistit vierastavat näitä tekniikoita, mutta ei niissä ole mitään hävettävää. Kunhan artisti soittaa itse ne raidat tallentimeen, niin se on edelleen aito. Vain siinä on pieni ero, että miksattavat soundit ovat mallinnettuja sampleja.
Tätä on vähän hankala selittää yksinkertaisesti, mutta kuitenkin niitä 'aitoja' äänitettyjä lähtösoundeja prosessoidaan miksauksessa, eikä ne kuulosta enää samalta kuin treenikämpällä. Joten jos lopputulos kuulostaa hyvälle ja bändin aidolta soitolta, niin mikä sen parempaa.
Myös kitaristien tulisi ottaa huomioon, että jos haluaa käyttää paljon efektipedaaleja, niin ne on yleensä säädetty treenikämppä/live-soundeja varten. Studiossa lähimikitys kitarakaappiin muuttaa asioita ja kannattaa varautua uusiin säätöihin jos halutaan tarkempaa laatua äänityksiin. Se ei aina käy hetkessä.
Näistä vaihtoehtoisista moderneista menetelmistä ja samplehommista lisää miksausinfossa, ks. Studiomiksaus>
Kuuntelumiksaus/monitorimiksaus Tehdään yleensä Sound Checkin aikana. Kuuntelumiksauksella, tai esimiksauksella tarkoitetaan yleensä äänitettävien kanavien kuuntelun volyymitasapainon (balanssin) miksausta. Siten äänitettyjen otoksien (ottojen) soitannollista laatua voidaan kuunnella ja arvioida studion tarkkaamossa.
Samalla tehdään soittajien henkilökohtainen monitorimiksaus, jotta soittaja/laulaja kuulee kuulokkeistaan (Head Phones), tai korvamonitoreistaan (In Ear -monitoring system) kaiken tarpeellisen, suoriutuakseen omasta osuudestaan mahdollisimman hyvin. Tähänkin tulisi varata runsaasti aikaa.
Live -tai treenikäyttöön soveltuvia lattiamonitoreja (kulmat) tai ns."pikkuPA:n" (Laulukamat tai Side Fillit) äänentoistoa ei yleensä käytetä artistin studiomonitorointiin, mikrofonien vuotoäänien välttämiseksi. (paitsi ehkä joskus liveäänityksissä) Riippuen taas siitä mitä haetaan. Kuuntelumiksaus tai esimiksaus ei siis ole yleensä sitä varsinaista miksausta. Lisätietoa studiomiksausosiossa.
Äänitys kannattaa aloittaa vasta sitten kun kaikki edellämainitut työvaiheet on käyty läpi, jotta jokaisen artistin käyttämät laitteet/tuottamat äänet pystytään taltioimaan mahdollisimman erottelevasti ja tarkasti omille kanavilleen. On paljon kiinni siitä millä metodilla bändiä äänitetään:
1. Liveäänitys, eli kakki samanaikaisesti purkkiin on nopein, mutta kaikkein rajallisin jälkiprosessoinnin mahdollisuuksissa. Yleensä myös lopputuloksen laatu ei ole aina erityisen korkeatasoista, koska siinä pitää jokaisen soittajan onnistua yhtä hyvin omasta osuudestaan, tai sitä ainakin tavoitellaan.
Tämä on kyllä erittäin tehokas esituotannon muoto, jolla bändi pystyy realistisesti kuuntelemaan biisejään kokonaisuutena, sekä paremman erottelevuuden myötä henkilökohtaisia suorituksia.
2. Koko bändin pohjien liveäänitys + laulut äänitetään erikseen (Livepohjat) Tässä versiossa saadaan hieman erottelumahdollisuuksia lisää, eikä vuotosoundeista ole niin paljon ongelmia. Studioaika pitenee. Muuten samat asiat kuin ylempänäkin.
3. Livepohjien äänitys + laulut + soolot erikseen Tässä versiossa saadaan jälleen lisää erottelevuutta. Muuten samat jutut kuin ylempänä. Studioaika pitenee.
4. Rummut + Basso livenä + kaikki muut erikseen. Muuten samat jutut kuin 3:ssa. Studioaika pitenee
5. Kaikkien artistien äänitys erikseen Laadukkain vaihtoehto, mutta vie eniten aikaa.
Eri studioissa on aina erilaiset mahdollisuudet toteuttaa liveäänityksiä. Pikkustudioissa se on kaikkein vaikeinta ja laadullisesti lopputuloksissa voi olla suuriakin eroja. Esim. kotistudiossa on aika hankalaa äänittää akustisia rumpuja.
Näillä kaikille ym. vaihtoehdoilla on suuri merkitys lopputuloksen laadussa, jälkiprosessoinnin mahdollisuuksista, sekä koko äänitysprosessiin kulutettavassa ajassa. Luonnollisesti se vaikuttaa myös hintaan. Lisää infoa studioiden eroista löytyy kysymysvalikosta.
Ottojen määrä Artisteissa/bändeissä, biisessä ja musatyyleissä on aina isoja eroja. Lisäksi eroavaisuuksia on myös siinä, että kuinka hyvin kukin artisti suoriutuu omasta henkilökohtaisesta osuudestaan.
Siksi äänitykseen kannattaisi varata runsaasti aikaa. Jos on kiire, kovemmat ammattisepät pystyvät hoitamaan homman yhdellä tai kahdella otolla/biisi. Mikäli halutaan pelata varmanpäälle ja aikaa jää, niin äänitetään silti useampia ottoja, jotta valinnanvaraa jää enemmän.
Kokemattomalla studiosoittajalla voi mennä reilusti yli 10-20 ottoa/biisi, ja kaikissa niissä voi silti olla jotain virheitä. Kyllähän sitä sattuu paremmissakin piireissä, kunhan siihen varaudutaan ajallisesti. Hosuminen vain lisää virheriskiä.
Äänittäjäkin on vain ihminen eikä kone. Virheitä sattuu joskus sielläkin päässä, vaikka asiantunteva duunari selviää kyllä yleensä ilman mitään ongelmia. Pikkusäätöjä voi toki joskus tulla, varsinkin väsyneenä pitkissä sessioissa. Se on ihan luonnollista ja siihenkin pitää varautua.
Paras otto Äänityspäivän lopuksi pitää valita paras kustakin äänitetystä biisistä paras otto, tai sitten se missä on vähiten virheitä. Jos äänitetään monta biisiä ja ottoja on paljon, niin kaikkien ottojen kuunteluun kuluu paljon aikaa.
Virheitä voidaan kyllä korjata paljonkin miksausvaiheessa, mikäli siihenkin on varattu tarpeeksi aikaa. Muuten ne jäävät levylle. Tätä "korjailua" käsiteltiinkin jo hieman Sound Check -osiossa. Tämä on aina makuasia ja onhan se tietty budjetistakin kiinni.
Pikamiksaus tarkoittaa lähinnä äänitysvaiheen kuuntelumiksauksen pikaista lisäprosessointia, sekä kanavien "pikasiivousta", jolla yleensä testataan ja kuunnellaan suuntaa-antavasti vaihtoehtoja missä mennään, ennen kuin lähdetään varsinaiseen miksaukseen. Se voi kyllä riittää bändin omaan käyttöön treenikuunteluun, eli treenidemolle.
Bounce Tarkoittaa mm. tallennettujen kanavien summan (L/R) konvertointia erilaisten Media Player- ohjemien käyttöön. Ne voidaan pakata myös pienempään muotoon tai bouncata pakkaamattomana. Tässä (Wav tai Aiff) muodossa ne voidaan liittää minkä tahansa äänitysohjelman sessioon jälkiprosessointia varten.
Tämä voidaan tehdä jokaisesta äänitetystä kanavasta erikseen, mikäli haluat jatkaa miksausta kotistudiossasi, tai muualla. Vähän ohjelmasta riippuen, ne kanavat voidaan myös kopioida suoraan session Audio File -tiedostosta.
Myös koko sessiotiedostoa voidaan hyödyntää, mikäli jälkikäsittelystudiossa on sama äänitysohjelma käytössä.
Nyt sinulla pitäisi olla vähän parempi käsitys mitä kaikkea kuuluu äänityspäivän työjärjestykseen. Näin ymmärrät että pelkkä REC -nappulan painaminen ei ihan riitä jos halutaan onnistua laadukkaasti. Mikäli siis olet laskenut studiosession kestoa lähinnä biisien keston mukaan (miinuuteissa), olet aika pahasti pielessä. Äänityspäivälle kannattaa varata runsaasti aikaa.
Tässä linkki takaisin esivalmistelun infotekstin alkuun: Esivalmistelut?
musatohtori vastaa: Tarkoittaa yleensä ja käytännössä yhdellä tai useammalla mikrofonilla, triggerillä, MIDI:llä, tms. muilla tavoin tallennettujen äänisingnaalien kanavakohtaista prosessointia, käsittelyä, soundimuokkausta, tai editointia. Samalla kun kanavakohtaiset soundit ja erottelu miksataan, säädetään myös kokonaisbalanssia, kaikkien kanavien summaan, eli Master/Main Out -kanavalle.
Samaa tarkoitetaan myös jälkituotannolla, jälkiprosessoinnilla tai jälkikäsittelyllä. Vasta sitten kun toivottu miksauksen lopputulos on valmis ja kuulostaa hyvälle, kannattaa harkita masterointia, ks. Masterointi
Kaikista miksauksen yksityiskohdista ja mahdollisuuksista en lähde tässä erittelevästi selostamaan. Se on aivan liian iso homma tähän foorumiin. Tarkoituksena on eritellä pääkohdat työvaiheista ja antamaan lukijalle studiosession suunnitteluun, sekä miksaukseen liittyvää perustietoa.
Korvien väsyminen On otettava huomioon. Pitää pystyä porrastamaan eri työvaiheita, jotta korvien herkkyys säilyisi mahdollisimman pitkään. Kaijuttimien ja kuulokkeiden laatu vaikuttaa myös olennaisesti jaksamiseen.
Erityisesti isommalla rockvolyymillä tapahtuva studiotoiminta väsyttää korvia, joten ei ole suositeltavaa tehdä kaikkia työvaiheita saman päivän aikana. Tästä syystä emme mielellään suosittele varsinaista miksausta mukaan äänityssessioon. (ks. studioäänitys ylempänä)
Tiedossa on valitettavia tapauksia, joissa studiomiksaaja on saanut itselleen jopa kuulovaurion, työskennellessään liian pitkään ja liian suurella volyymilla. Isommissa miksausprojekteissa miksaajan tauot on syytä ottaa huomioon, jotta lopputuloksen laatu olisi mahdollisimman hyvä. Huom! Miksausta ei voi tehdä korvatulpat päässä.
Ei kuulu yleensä miksaukseen Kuuntelu, monitori, tai esimiksaus, ei sisälly yleensä varsinaiseen miksaukseen, vaan kuuluu ennemmin äänityspäivän hommiin. (ks. studioäänitys ylempänä)
Kytkentää, singnaalin reititystä ja äänitystä ei pitäisi sekoittaa varsinaiseen miksaukseen, eikä myöskään masterointia. Toki tarpeeksi tehokkailla laitteilla sitäkin voidaan tehdä isonkin miksauksen yhteydessä, mutta se on suositeltavaa tehdä vasta miksauksen jälkeen erikseen. ks. masterointi
Kanavien siivous On oleellinen osa miksaustyötä. Taitava äänittäjä pystyy siivoilemaan hieman jo äänitysvaiheessa, esim. laulu- tai kitarasoolojen äänityksessä. Mutta varsinainen siivous tehdään yleensä jälkikäsittelynä miksauksessa. Se tarkoittaa mm. jokaisen äänitetyn kanvan (wav-tiedoston) tarkkaa tutkintaa, sekä ei toivottujen rahinoiden, hengitysäänten, vuotosoundien, tms. poistamista ja leikkausta (editointia).
Rumpukanavien siivous on yleensä iso homma, mikäli se aiotaan tehdä huolellisesti. Kaikki riippuu tietysti siivottavien kanavien määrästä.
Tämä 'siivousoperaatio' voi parantaa merkittävästi eri instrumenttien/kanavien erottelua ja siten auttaa miksauksen tarkkuuteen. Se on kylläkin aika hidasta puuhaa ja nopeampi tapa on ns."Geittaus".
Jos joudutaan käyttämään paljon tiukkoja geittiasetuksia, niin saattaa tulla monia ongelmia yksityiskohdissa. Asiakas voi päättää tyydytäänkö pelkkään geittisiivoukseen, vai ei. Eniwei, se on yleensä aikatalusta ja rahasta kiinni. Kannattaa keskustella miksaajan kanssa tästä asiasta jo ennen miksauksen aloitusta.
Esim. ns.Direct in -äänityksellä, MIDI:llä, triggereillä, sekä ns.'Sound Replacer'-tekniikalla voidaan välttää näitä siivousonglmia tehokkaasti. Esim. Sample -soundeja ja mallintavia Plug In -efektilaitteita voidaan hyödyntää sekä äänitysvaiheessa, että miksauksessa.
Huom! Nykysampletekniikka on aika kehittynyttä, eikä normaali kuuntelija pysty enää helposti erottamaan mikä on 'aito soundi' ja mikä on sample. Hyvällä ammattitaidolla tehdyistä moderneista miksauksista ei aina pysty edes harjaantunut studiokorva erottamaan, missä on mallinnettuja sampleja ja missä ei.
Äänityksessa ja miksauksessa voidaan myös sujuvasti yhdistää aitoja lähtösoundeja sekä mallinnettuja soundeja. Ei kannata ajatella liian mustavalkoisesti.
Auto Tune, Beat Detective? Virheiden korjailu ja autotune = päivän polttava aihe ja siitä lyhyesti: Suurin 'rikos' onkin se, että jos miksauksessa lähdetään korjaamaan kaikki mahdolliset tarkkuusvirheet ja tempovaihtelut konetarkaksi soitoksi esim. beat detective ja auto tune -ohjelmilla. Silloin bändi huijaa kuuntelijaa eniten ja samalla itseään.
Näitä korjaustyökaluja on kyllä hyvä kayttää, siten ettei joku hyvä äänitysotto mene turhaan pilalle parin pikkuvirheen takia. Tämä on täysin hyväksyttävää ja sitä tehdään yleisesti. Isommista 'huijauksista' jää sitten livekeikalla kiinni, kun yleisö huomaa ettei bändi osaakkaan soittaa/laulaa läheskään yhtä tarkasti kuin levyllä...
Pikamiksaus On kyllä lähempänä sitä varsinaista miksausta. Kuitenkin sana 'pikamiksaus' tarkoittaa lähinnä äänitysvaiheen kuuntelumiksauksen pikaista lisäprosessointia, sekä kanavien 'pikasiivousta', jolla yleensä testataan suuntaa-antavasti vaihtoehtoja missä mennään, ennen kuin lähdetään varsinaiseen miksaukseen. Se voi kyllä riittää bändin omaan käyttöön treenikuunteluun, eli treenidemolle.
Huom! Emme suosittele 'pikademojen pikamiksauksia' tai liian keskeneräisiä demoja yleisesti esiteltäviksi markkinointikäyttöön, eli promootioon. Mikäli näin tehdään, niin artisti/bändi joutuu yleensä selittelemään liikaa soundejaan, eikä se anna täyttä kuvaa bändin tasosta.
Valitettavan usein huonoista soundeista syytetään studiota, vaikka artisti on itse yrittänyt päästä liian nopeasti/halvalla, surkeilla soittimilla, tai oma tieto/soittotaito on vielä heikkoa, jne. Näin siinä sivussa studiokin kärsii huonoa mainosta täysin aiheettomasti. Tästä syystä jotkut studiot eivät ole kiinnostuneita harrastelevista demoasiakkaista lainkaan, vaan tekevät töitä vain ammattibändien kanssa. Asiasta lisää studioasiakkaan vinkkilistassa >
Nyt sinulla on vähän paremmat pohjatiedot sudiomiksaukseen liittyvistä asioista ja pystyt paremmin suunnittelemaan studiosessioiden valmisteluja.
musatohtori vastaa: Tarkoittaa yleensä miksauksen jälkeen tapahtuvaa (L ja R) stereokanavien lopullista hienoviritystä, jolla pyritään siihen, että levy kuulostaa mahdollisimman tasapainoiselta kaikissa kuunteluolosuhteissa. Se on siis miksauksen jälkeen viimeinen työvaihe ja laadun tarkistus, jossa äänitettä arvioidaan kokonaisuutena.
Mm. kappaleiden väliset äänensävyt ja -tasot säädetään kohdalleen. Myös kappalejärjestys ja kappaleiden väliset tauot määritetään. Lisäksi mahdolliset ns. 'Fadeoutit' voidaan duunata tässä vaiheessa.
Mm. levyn materiaali saadaan soimaan yhtä lujaa kuin muutkin biisit ja levyt, esim. radiossa. Mikäli masterointia ei ole tehty asiallisesti, niin volyymitasot ovat yleensä selkeästi hiljaisemmat/epätaisaiset biisien välillä, kuin muilla äänitteillä, jotka on tehty tarkemmin.
Toisaalta kyseessä voi olla ns. hellempi masterointi, jossa kaikkea ei kopressoida aivan tiukaksi paketiksi ja näin voidaan saada syvempää dynamiikkaa äänitteelle. Näihin juttuihin liittyy aina eri lähestymistapoja. Makuasioissa voi olla eri mieltä, jne...
Pitäisi myös muistaa, että heikkolaatuista äänitystä/miksausta ei pystytä kovin paljoa parantamaan masteroinnilla. Itseasiassa suttuisen miksauksen virheet voivat masteroinnissa joskus korostua, kun ihan kaikkea ei pystytä helposti pelkällä eq:lla siivoamaan. Ei ainakaan suositella miksaamatonta monikanavaäänitystä masterointiin.
Liveäänitykset ja muut stereoäänitykset kyllä käy, mutta jälleen äänityksen laatu ratkaisee aika paljon lopputuloksessa. Hyvän monikanavamiksauksen tai laadukkaan stereoäänityksen pohjalta lopputulos voi parantua jopa 1-2 kouluarvosanaa paremmaksi. Eli se on kyllä tärkeä ja taitoa vaativa viimeistelyvaihe. Hyvä miksaus ja masterointi täydentävät toisiaan.
ISRC-tallennekoodi "International Standard Recording Code" -on kansainvälinen äänitteiden ja musiikkivideoiden "urakohtainen", eli kappale -tai raitakohtainen tunnistenumero. Yleensä musiikkimateriaalin lisäksi master-levylle tallennetaan ISRC-koodit digitaalista tunnistusta varten, mikäli levy aiotaan julkaista kaupalliseen versioonsa radiosoittoon ja levykaupan hyllylle.
Julkaisemattomien demojen masteroinneissa tämä koodaus ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa kuitenkin jos ne ilmoitetaan esim. Gramexiin.
Levykoodi On välttämätön. (Tämä on sama koodi kuin Teoston tarvitsema "tuottajan äänitteelle antama tunnus".) Levykoodin äänitteelle antaa tuottaja itse. Tavallisesti koodi on kirjain-numero-yhdistelmä (esim. BÖCD 01). Se löytyy yleensä esim. CD-levyn takaosasta.
Toivottavaa olisi mahdollisimman omaperäinen koodi, jonka maksimi-pituus on 19 merkkiä. HUOM! Levykoodi on koko äänitteen koodi, toisin kuin ISRC-koodi joka on kappalekohtainen (ISRC-koodi tulee pyytää ÄKT ry:stä). HUOM. Levykoodi ei siis ole sama asia kuin ISRC-koodi. Lisää tietoa saat Gramex Ry:n kotisivuilta
Nyt sinulla on vähän parempi käsitys mitä masterointi tarkoittaa ja mitä pitää ottaa huomioon, ennen kuin materiaali menee masterointiin. Tässä on hyvä linkki keskustelupalstalle suoraan 'topikkiin', mikäli haluat vielä tarkempaa infoa:www.muusikoiden.net/keskustelu/ Siellä kerrotaan aika kattavasti mitä masterointi pitää sisällään masteroijan näkökulmasta.
musatohtori vastaa: Tämä on hyvin yleinen kysymys ja aika kuuma keskustelunaihe musiikkiasioissa. Tähän ei varmastikaan löydy mitään yhtä ja oikeaa vastausta, mutta pitäisikö sitä nyt kuitenkin pohdiskella ehkä vähän syvemmältä:
Musiikissa levy-yhtiötuotannot ja omakustanteiset tuotannot ovat aina hankalia vertailla, mutta samasta asiasta on kuitenkin kyse, eli samoista asiakkaista kilpaillaan. Se on kyllä aika epäreilu asetelma, mutta se ei muuta mitään. Tämän pitäisi olla ihan selvä asia musiikkialan ihmisille, mutta näin ei aina ole.
Lähdetään nyt siitä, että kaikki musiikki jossa kilpaillaan kuuntelijoista demoilla, keikkalavoilla, levykaupan hyllyillä, radiokuuntelussa, TV-kanavilla, DVD-levyillä, mp3:lla, tietokone/konsolipeleissä, elokuvissa, puhelimissa ja jopa ilmaiskonserteissa, on tavalla tai toisella kaupallista musiikkia. Eli kaikki missä tarvitaan vähäistäkin rahan käyttöä, liittyy tavalla tai toisella kaupalliseen toimintaan.
Soittotunnit maksaa, soittimet maksaa, kitaran kielet maksaa, piuhat maksaa, treenikämpät maksaa, vakuutukset maksaa, soittokamojen kuljetus maksaa, äänentoisto maksaa, valaistus maksaa, sähkö maksaa, studio maksaa, CD-levyt maksaa, jne... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vain siinä tapauksessa voin ajatella musiikin olevan vähemmän kaupallista toimintaa, jos artisti tai bändi soittaa vain omaksi ilokseen suljettujen ovien takana. Ilman että koskaan tavoitellaan minkäänlaista yleisöä kuuntelemaan, julkisista esiintymisistä puhumattakaan. Ei tehdä demoja, ei levyjä, eikä keikkailla, ei mitään millä tavoiteltaisiin ulkopuolisten ihmisten palautetta tai vastinetta, missään muodossa.
Eri tyylisuuntauksille on annettu useita erilaisia nimityksiä, jotta kuuntelijoille pystytään markkinoimaan tehokkaammin erilaista musiikkia. Myös artistit voivat näin erottua paremmin massasta. Tämä 'epäkaupallisuus' onkin muodostunut vähän kierolla tavalla, erittäin trendikkääksi aatteeksi tai käsitteeksi. Se voi olla myös markkinointikeino, jolla viestitään aatteellisia vaikutelmia itsestä tietylle kohderyhmälle.
Valitettavan usein nämä kaupallisuuden käsitteet ymmärretään väärin. Se sekoitetaan usein myös toiseen yhtä epäselvään käsiteongelmaan, eli mikä on uskottavaa musiikkia ja mikä on epäuskottavaa musiikkia? Mikä on ns.'Main Streamia' ja mikä ei...
Aivan samaa tapahtuu, kun joku juoksee muotivaatteiden ja 'trendien' perässä ja joku toinen kirpputoreilla. Tänään trendikäs voi olla jo huomenna kirpputorikamaa ja päinvastoin.
Riippuu paljon siitä, kuka tästä asiasta kysyy ja missä yhteydessä. Yleensä tätä keskustelua käydään, kun arvostellaan onko joku musiikityyli hyvää vai huonoa. Toisaalta myös artistit itse luokitteevat omaa musiikkityyliään joskus kaupalliseen ja ei kaupalliseen genreen.
Ise asiassa nykyään onkin hyvin kaupallista julistautua 'epäkaupalliseksi' bändiksi tai artistiksi. Se ilmeisesti lisää uskottavuutta ja levymyyntiä, ainakin jonkun mielestä... Eli fanit ostavat kaupasta epäkaupallista musiikkia, vai kui se ny oli...:D
Kannattaa siis suhtautua maltillisesti sellaisissa tilanteissa, joissa julistetaan suureen ääneen tästä asiasta. Mikäli kyseesä on joku globaalisaatiota vastustava radikaali, tai joku muu vastaava viherpipertäjähippiosasto, niin erityisesti sillä sektorilla sekoillaan näillä kaupallisuuskäsitteillä vähän liikaa. Politiikka, henkilökohtaiset jyrkät vakaumukset ja musiikki voi olla joskus aika hankala yhtälö.
On aika huvittavaa miettiä, että miten joku erottaa/ostaa selkeästi levykaupan hyllyltä epäkaupallista uskottavaa musiikkia, tai sitten vähemmän uskottavaa kaupallista musiikkia? Ne kaikki on kuitenkin siellä levykaupassa! Välillä mietityttää että mahtaako nämä 'julistajat' uhotessaan tietää edes mitä kaupallisuus tarkoittaa?
Onko se sitä, että toisella levyllä on paremmat 'kalliimmat' soundit ja jollain toisella levyllä on vähän 'halvemmat' soundit? Vai onko se sitä, että joku Idols-porukka tekee jonkun 'kaupallisen' cover-piisin radioon ja joku toinen yrittää päästä sinne radioon 'epäkaupallisella' Speed Metall -musiikilla?
Vielä muutama vuosi sitten metallimusiikki ja erityisesti Speed Metalli luokiteltiin sinne epäkaupallisen musan osastolle, mutta eipä luokitella enää. Onkos metallimusa sitten jotenkin menettänyt katu-uskottavuuttaan, kun siitä on tullut enemmän Main Streamia?
Musatohtorin mielestä tämä koko homma on kyllä täysin henkilökohtainen makuasia ja se on erittäin suhteellinen käsite. Trendisuuntaukset ja makuasiat vaihtelee suuresti ajan ja iän myötä.
Tämä on vaan yksi näistä musahommien ympärillä roikkuvista ikuisuuskysymyksistä. Ehkä ainakin artistien kannattaisi yrittää pysyä tämän keskustelun yläpuolella, eikä takertua siihen liian kirjaimellisesti. Jätetään ne kinastelut mieluummin yleisölle, eikä viedä sitä keskustelua liikaa treenikämpälle.
Tehkää omasta mielestänne rehellistä ja hyvää musiikkia. Treenatkaa paljon ja maksakaa treenikämpän vuokrat ajallaan. Hankkikaa kunnon soittovälineet ja tehkää töitä rahan eteen. Yrittäkää olla iloisia myös muiden menestyksestä eikä aina olla niin älyttömän kateellisia. Ottakaa virheistänne opiksi.
Maksa niistä keikkalipuista myös tuttujen kavereiden keikoille, eikä aina vongata ilmaisia avecceja (Mikäli et auta roudaamisessa). Joskus joku niistä kavereista saattaa maksaa myös sinun bändisi keikkalipusta vastineeksi. Eikös se olisi kivaa?
Älä pummaa backstagella kaverin keikkajuotavia (Mikäli et auta roudaamisessa). Ne juotavat voi olla ainoa palkkio esiintymisestä. Se on jo verrattavissa samaan, kuin ottaisit rahaa suoraan kaverin lompakosta palkkapäivänä. Kyllä saa hengailla jos on kutsuttu, mutta osta omat bisset! Jos ei o fyrkkaa, mene töihin :)
Osta CD-levyt ja DVD:t levykaupasta tai netikaupasta. Piratismi ei ole pelkästään levy-yhtiöiden huolena, vaan se suoraan pois myös artistien ja studityöntekijöiden palkkapussista.
Ei o helppoo tää shöypisness, mutta kyllä se siitä, kunhan ei sekoilla näiden juttujen kanssa liikaa :)
